perjantai 28. kesäkuuta 2013

What ever doesn’t kill you only makes you stronger…



…toivottavasti syksyllä olisin jo kovassa iskussa taas, nyt jää väliin Suuri Viikonloppu...


Perustyöpäivä Joensuussa (mukava sellainen), silti on paha olo, oksettaa, paljonkin... Ehkä siksi, että on kova kaipuu viivalle. Tänään olisi pitänyt startata klo 17:46 omalle 28,2km:n SM-tempo koitokselle. Huomenna klo 13 alkaen oltaisi kilvoiteltu yhteistyöllä tiimimme kanssa kovassa seurassa reilun sadan kilometrin matkalla Suomen mestaruudesta maantiellä. 

Toukokuun loppupuolella käydyissä kilpailuissa Tampereella olin todella kiitollinen kuntotasostani, joka oli rakennettu sitten viime kesän jälkeen melko onnistuneesti. Hyvin menneen alkukauden jatkoksi voitin KK-korttelin ja Fuji Peloton GP:n, ja tiesin, että nyt kulkee, mäki varsinkin ja kirikin jo kiitettävästi. (Kiitos vain Joensuun Pyöräilijöiden yhteislenkkien kirikisat miesten kanssa ja onnistunut Mallorcan leiri.) Noh, reilu viikko Tampereen kisaviikonlopun jälkeen kirjoitinkin raporttia kisasta ja kipeysjaksosta, joka minulle tuli heti kotiin saavuttuani. Samalla tiellä ollaan edelleen… Edellinen kirjoitukseni.

Juttelin erään kilpapyöräilyssä vahvasti mukana olevan ihmisen kanssa muutama päivä sitten ja hän tokaisi lohduttaakseen, että ” huippu urheilijat on vaan myös välillä sairaita”. Itsehän olen vasta pikku-urheilija tavoittelemassa jotakin suurempaa, mutta on se meidänkin tasoisten urheilijoiden kohdalla ihan sama asia – urheilija on pakosti joskus kipeä. Joskus sairastumiset sattuvat ihan ”podettavaan saumaan”, esimerkiksi kisakauden päätökseen tai sitten ”kaikista pahimpaan saumaan”, eli tärkeiden kisojen kohdalle. Nyt se sattui minulla juurikin tähän SM-kisavalmistautumissaumaan ja Suuren Viikonlopun ajalle. En ole ainoa, jolla jää Suomen mestaruuskisat väliin tänäkään viikonloppuna. Heimoveljille ja –siskoille tsempit, tiedän kuinka paljon hajoittaa!

Tosiaankin, diagnoosini on hieman epäselvä vielä, kuumeilua ei ole ollut sitten sen parin ensimmäisen viikon kuumeilun jälkeen, mutta samalla minulle kehittyi melko kokonaisvaltainen niveltulehdus. Tulehdukset ovat vaihdelleen pienistä nivelistä suurempiin, kovinkin epäsymmetrisesti. Pääosin koko ajan tulehtuneena sormien ja varpaiden nivelet, oikea ranne (nyt levinnyt jännetupen tulehdukseksi),  kyynärpäät ja olkapäät; aika-ajoin nilkat, polvet, kovien rasitusten jälkeen lonkat ja alaselkä. Kortisonia on piikitetty, kortisonia on syöty, samoin niveltulehduksiin ja -kipuihin tarkoitettua tulehduskipulääkettä. Olen nyt reumapuolella tutkittavana. Lääkäri teki alustavaa diagnoosia reaktiivisesta artriitista (jostakin aiheutuneesta niveltulehdustilasta), mutta taudinaiheuttajaa/puhkeamissyytä ei ole löydetty, vaikka on tutkittu ja hutkittu oikein 28 verikoeputkilon verran kerrallaan (tekee muuten erikoisnäytteineen yli 2dl verta, eli hyvän kokoinen verenluovutus tämän kokoiselle pikku tytölle). Ensi tiistaina on taas vihdoin reumalääkärin tapaaminen ja teemme päätöksiä lääkityksen muuttamisessa. Haluaisin piankin kuntoon, mutta reaktiivinen artriitti ei tokene kuin ajan ja oikean lääkityksen kanssa. Uskon vahvasti tämän olevan vain akuutti niveltulehdus, sen enempää kroonistumatta. Reumaakin suvussamme kyllä on.

Tiimi valmistautumassa Porvoon ajoihin 9.6., vasemmalta Suvi, Sini, Pia, juniorit Petra ja Viivi, sekä huoltajia Päivi ja Hannu ja joukkueenjohtaja Sami. Riina jossakin piilossa.
 

Kisasin 60km:n Porvoon kisat 9.6., koska olin sitä kisaa pitkän talven odottanutkin, ja rataprofiili kävi minulle. Olin ollut juurikin kaksi yötä ennen kisaa antamassa tuon ”puolikkaan verenluovutuksen”, niin hemoglobiini laski paljon. Happi kyllä kulki, mutta juuri kortisonilääkityksen aloittaneena (erivapaus on erikoislääkärin kirjoittamana, ja hoidossa) olo oli, noh, aika utopistinen. Olin vain onnellinen kun pääsin kisaamaan, vaikkakin kivut olivat valtaisat kisan jälkeen. Kisan kulku oli melko hyvä, olo oli hyvä pitkän lepokauden jälkeen aina 45 kilsaan asti, jonka jälkeen lihakset alkoivat kramppaamaan aina kun nousi putkelle. Tiimimme naisia meitä ei ollut samassa startissa kuin N18 Veera, ELITE:n Riina, Pia, Suvi ja minä. (Kaikki muut heistä starttaavat tänään SM-kisoissa.) Riinalla olisi ollut hyvä kulku, mutta valitettavasti Tuutsille sattui välinerikkoa. Riinan blogikirjoitus Porvoonajoista täällä. Kevätkauden kipeänä olleelle Suville vauhti kärjessä oli liian kovaa, mutta Suvi ajoi hyvin loppuun asti. Veera ajoi jälleen kerran hyvin ja voitti oman ikäluokkansa. Ja Pia! Pia oli oikea pippuri, ja ajoi yhden parhaimman kisansa tällä kaudella. Oman ajonsa ja roolinsa lisäksi hän jaksoi kannustaa minua kisan aikana ja seurata tilanteita, sekä ottaa lopussa Tuutsin tehtäviä, kun Giantti ei päässyt loppukahinoihin. Piaa täytyy hehkuttaa, että hän jos kuka on Tiimipelaaja henkeen ja vereen. Tästä tytöstä ei ole vaikea tykätä.<3 Kiitos myös puhelusta tiistai-iltana (itku tuli!)… Viime kilsoilla Porvoossa kisasin vielä neljännestä sijasta Susanna Laurilan kanssa, mutta kuuluisassa viimeisessä kaarteessa mäen alkaessa ajauduin kanttariin sisäkurvissa häntä vastaan. Vauhti pysähtyi, Susanna jatkoi, ja niin jatkoi muutama muukin ohitseni. Tulokset täällä. Sijaan en ole tyytyväinen, kuin siinä valossa, missä oloissa kisasin. En myöskään siihen, että ajoin melko inaktiivisesti, mutta niinkuin olettaa saattaa, tärkein oli vain päästä maaliin asti.

Porvoon jälkeen oloni alkoi hieman helpottaa ja lähdin Kauhajoelle kaksi viikkoa sitten kisaamaan maantiecupin osakilpailun Hyypänlaakson ajot 16.6. Tavallaan oli virhe, tavallaan ei ollut lainkaan. Kauhajoella ei ollut montaa naista viivalla ja voitin kisan kirimällä.  En usko, että Kauhajoen väliin jättäminen olisi auttanut minua pääsemään kuntoon SM-viivalle. Kisan vauhti oli hiljaisin mitä ikinä olen ajanut, vain viimeinen kilometri ajettiin kovaa. Eli eniten rasitti 8 tunnin ajomatka yksin Suomen poikki ja takaisin.
Tutuksi tullut SS-tuuletus.;) Kuva, Sininen bussi, Kauhajoki 16.6.2013
Tällä voitolla varmistin Maantiecupin 2013 kokonaiskisan voiton. Maantiecupin kokonaiskilpailun voitto on toiseksi paras saavutus (SM-mitalien jälkeen) kesän meriiteissä, joka osoittaa monipuolista ja pitkän aikavälin onnistumisia koko kaudelta.  Cupin kisoja on vielä kaksi syksyllä, ja vaikka olen voiton varmistanut, meinaan olla viimeisissäkin kisoissa elokuussa viivalla. 

Olimme Jounin kanssa ennen juhannusta reissussa, jossa olimme jalkojen päällä paljon. Tämä pidempiaikainen rasitus, eli kahden-kolmen tunnin, aiheuttaa kovat kivut, ja SM-kisamatka maantiellä on 100km. Viikonlopun kisarupeama tässä tulehdustilassa olisi kropalle liian rankka rasitus, ja olisin mahdollisesti työkyvytön ensi viikon. Heinäkuun toisen viikon U6 Tourikin Ruotissa jää samasta syystä nyt väliin. Tuntuu pahalta, mutta asioille ei nyt voi mitään. Alan treenaamaan taas kilpapyöräilijänä vasta kun oloni tästä kohenee, eli toivottavasti pian. Maksoin maajoukkuevaatteetkin viime viikolla, jotta saisin niistä voimaa ja energiaa päästä taas pyörän päälle treenaamaan ja kisaamaan. 

Onneksi penkkiurheilijana on nyt hyvä olla. Seuraan tänään, huomenna ja ylihuomenna sydän pamppaillen maantiepyöräilyn SM-kisoja Porin Noormarkussa. Toivon sydämestäni tärkeille ihmisille mahtavia suorituksia ja onnistumisia! Ja Tour de Francekin alkaa!  Se ajetaan nyt 100. kerran ja YLE esittää historiasta dokumentin, lue täältä. Kannattaa tsekata!

Kuvia Kauhajoen kisapaikalta lataan pian kuvagalleriaan. Mutta kannattaa käydä tiirailemassa Kauhajoen kuvia mm. Jari Birlingin sivuilta.

p.s. Pakko piristyksekseni laittaa teille lukijoille kuva pyöräilijän reisisistä. Matti Tantun reiden ovat sellaiset, joita moni muukin lisäkseni ihailee. Itselläni on vielä matkaa samaan, mutta matkalla ollaan jo! ;) Ulkonäkökeskeisen treenaamisen ja suorituskykyisen treenamisen välillä on eroa. Muutama vuosi sitten en olisi näin epäsuhtaa kroppaa ja tykkireisiä huolinut.

CCH:laisilla on reittä, eikä me olla ainoita! ;)

Sini ja Matti, kaveripose.<3


Haikein terveisin, 
pyöräilemään ja kovaa treenaamaan haluava 
Sini

2 kommenttia:

  1. Voi harmi tosiaan!
    Super ISOT Tsempit!!!

    ja mitkä reidet molemmilla, wauuuuu! :)

    VastaaPoista
  2. Moikka Sini. Bongasin tän sun blogisi googlailemalla reaktiivisesta artriitista. Täytyy nyt kysyä, että mikä on tilanne taudin osalta, oliko se vai jotain muuta? Itselläni meinaan ko. tauti päällä ja ajattelin tiedustella, että mikä on sun vointi? Kaikkea hyvää. T: Sami

    VastaaPoista