Ekat pyöritykset uusilla pyörillä!

Minun aika-ajokiituri ja maantierassi odottelevat molemmat jo ulos pääsyä… Pääsiäisenä tempopyörän (Cannondale Slice Carbon 4 Force 2012) tänne Joensuuhun sain, mutta lunta oli vielä viime viikonloppuna liikaa ulkona ajo hauskanpitoon. Siksi tyydyinkin pyörän hiplailun ja ihastelun jälkeen nousemaan vastukselle, ja pyörittelemään vielä sisällä. Kyllä, kirpaisee, koska Mallorcalla sai nauttia jo niin paljon ulkona ajamisesta.

Ensimmäinen treeni Slicellä keskiviikkona.

Mahdollisimman suotuisan ajoasennon – ilmanvastuksen minimoivan, rennon, mutta silti tehokkaan – hiominen vaatii aikaa, ja siihen on uhrattava energiaa sekä ajatusta. Kunhan viikoittaiset temmot täällä Joensuun Pyöräilijöiden järjestämänä alkavat, niin optimaalinen asentokin kovassa ajossa alkaa säätämisen kautta löytyä, uskon ja tiedän sen.

Aika-ajo, väliaikalähtöinen maantiepyöräily, on minulle uusi laji kisaamisen puitteissa, mutta rakastan lajia jo entuudestaan. Olen yksin todella paljon treenannut jo hiihtoajoista lähtien, ja todella paljon yksin ”tempoja” treeneinä tahkonnut. Kesällä 2010 matka soututreeneihin Jyväskylästä Laukaaseen taittui maantiepyörällä yleensä kovaa ajaen, sekä ennen että jälkeen parin tunnin soututreenin. :D  Onneksi nyt on paljon jopa siitä viisastuttu. Nykyisin jokaisella treenillä on tarkoituksensa. Mutta niin, nyt on kesäksi ihan oikea aika-ajopyörä alla, ja odotan tempotreenejä ja kisoja innolla. Odotan hirveää hapotusta, tiheetä ventilaatiota, sinkeällä oloa, pahaa oloa maalissa…

Sama uutuuden viehätys maantiepyörän kanssa; minulla on kisakaudella alla Nishiki Competition runkoinen pyörä Sramin Force osilla, Focus Izalcon siirryttyä sivuun runkovaurion takia. Viime viikolla Lundbergilla pyörän runko (keskiön ja kampien kanssa) paukautettiin jo kasaan, mutta vielä uupui paljon roinaa. Eilen illalla, ja hieman yön puolellakin, Jiin kanssa pyörän kasasimme loppuun, kun myöhään perjantai-iltana tuli vielä Matkahuollon kautta tarvikkeita kiekkojen, pakkojen yms. lisäksi Signaturelta. En olekaan koskaan aikaisemmin päässyt purkamaan linja-auton rahtilastia apuna. Talkootyöilot kullakin! ;) Pakettien piti siis tulla jo perjantaipäivällä, mutta auto oli levinnyt tien päälle, ja myöhemmät kuljetukset toivat sittemmin tavaroita tiputellen perille. Kello yhdeksän autoissa oli sitten lähetyksiä ruuman täydeltä, emmekä me olleet ainoita luovutuskirjan kanssa tavaroitamme odottavia. Noh, me saimme tärkeät tarvikkeet onnellisesti kotiin, ja pyörän kasaukset edistyivät. Niin myös Kontiolahdella kisat sujuivat, ja väliaikojakin saatiin otettua.;) 

Meidän perheen lauantai-illan huvia. <3 On toki suksien voitelukin kivaa...

Tämä viikonloppu hurahtikin päivät maastohiihdon SM-kisoissa Kontiolahdella kannustaessa hiihtäjiä ja illat pyöriä kasatessa. Pyörien valmiiksi saannilla olikin jo kiire, koska ensi viikolla starttaa maantiepyöräkisakausi Turussa SK muistoajoilla ja 56.TS-korttelilla. Ketjua on kiristeltävä melko monta kilometriä ennen kuin luotan kaiken toimivan. Tänä iltana poljinkin sitten rullilla mukavan treenin ”punaisella hurjalla”. Reisissä mukava lämmöntunne, rintakehässä outo, mutta miellyttävä odotuksen fiilis. Huomenna lähden jo ihan oikeasti ulos maantielle! 

Sunnuntai-illan rullailut eilen valmiiksi kasatulla kiiturilla.

Cannondale ja uudet kiekot; niitä hiilarikiekkoja ei tosin vielä ihan ekoille viikkotemmoille alle oteta.

Tunnesiteiden luominen uusiin perheenjäseniin käynnissä… Me vietetään melko paljon aikaa yhdessä, joten toivottavasti yhteispeli synkkaa ja positiivinen fiilis kaveria kohtaan on molemmin puolista. Ü

Mukavaa alkanutta huhtikuista viikkoa kaikille!

Tervetuloa seuraamaan pyöräilijäelämääni! :)

Tästä alkaa itseni näköisen blogin kirjoittaminen tämän hetkisestä elämästäni urheilijana. Tervetuloa seuraamaan pyöräilijäelämääni! Pyrin kirjoittamaan harjoittelusta, kunnon kehittymisestä, kilpailemisesta, tuntemuksista, oppimiskokemuksista, onnistumisista, pettymyksistä, itsensä voittamisesta sekä kaikesta mitä päivittäisessä elämässä sattuu ja tapahtuu - aina kun vain on fiilis kirjoittaa.

Tavoitteellinen urheilija on urheilija joka ikinen päivä ja joka ikinen hetki. Tämän menneen harjoituskauden kautta olen siihen vasta kasvanut. Kestävyysurheilulajeja olen harrastanut vuodesta 2000 asti; vaihtelevien ylä- ja alamäkien jälkeen ohjauduin pari vuotta sitten pyöräilyn pariin ja löysin lajini!<3 Viime kesästä asti olen tehnyt töitä pyöräilyn eteen todella kovasti. Matka on pitkä - nyt nautin jokaisesta hetkestä.

Viikko Mallorcan leiriltä paluun jälkeen julkaisin ensimmäisen blogitekstini myös oman tiimimme blogiin; voit käydä lukemassa sen täältä: Ajatuksia Mallorcan leirin jälkeen. Kannattaa seurata usein Nishiki Racing Women-blogia, meidän kaikkien tiimin jäsenten edesottamuksia ja kuulumisia: Nishiki Racong Women . Tiimiimme kuuluu upeita urheilijoita!

Mallorcan leirillä tuli ajettua lähes 1000 kilometriä aivan ihania maisemia ahmien. Leiriltä paluun jälkeisenä aamuna kävin polkemassa Kouvolassa Wattbiken 10 kilometrin SM-kisoissa pronssia. Nyt pääsiäisenä olen jatkanut treenejäni täällä Joensuussa (kuntosalilla, maastopyöräillen ja hiihtäen), vaikkei vielä maantielle pääsekään polkemaan. Toivottavasti jo ensi viikolla!

Näihin tunnelmiin ja kuviin, 2.pääsiäispäivää viettäen,
Sini

Matkalla Cap de Formentorista takaisin Port de Alcudiaan, höllii!

Isot pojat sanoivat, että pyöräilyasustuksen ja auringon yhdistelmästä tulleet rajat oisivat hienoja?! Noh, en viitsi kuvata mun valkoista torsoa.;)

Heti Mallorcan leiriltä palattuamme 24.3.2013 Kouvolassa, Wattbike 10km SM-pronssia; kultaa ja hopeaa koville Kansikkaan sisaruksille. Reidet, pakarat ja pohkeet melko tyhjänä ja muutenkin tyttö väsyneenä.

Kuulin huhua, että "keväällä ajoleirin ja ensimmäisten maantiekisojen välissä ajaminen maastopyörällä pilaa lajiherkkyyden". Mutta muutakaan en voi, koska Joensuussa on tällä hetkellä enemmän lunta kuin jouluaattona 2011! :D Maantiepyörällä ja tempopyörällä pääsen kyllä sytkyttämään rullilla ja vastuksella mielinmäärin sisällä. Hiihtää on mukava myös, mutta kuivalle maantielle sitä jo tohtisi. <3