Autossa istumista ja pyörällä kisaamista viimeiset 4 viikkoa…

Kuukausi on vierähtänyt edellisestä blogikirjoituksestani - miten aika voikaan juosta niin nopeasti?

Kisakauteni starttasi 13.–14.4.3013 Turussa ajetuilla SK-muistoajolla ja TS-korttelilla. Tämä viikonloppu avasi kotimaisen maantiekisakauden muutenkin, koska Porin Lattomeriajot (alkuperäinen päivä 7.4.) siirrettiin lumen vuoksi vasta 21.päivälle. Lattomeriajojen viikonloppuna meillä oli Nishiki Racing Womenien tiimileiri pk-seudulla, (tosin Elisa Turunen NRW-tiimistämme kävi voittamassa Porissa). Sitä seuraavana viikonloppuna AHH-etappiajot Rihimäellä ja (etappia etappien perään) edellis viikonloppuna Naisten kansainväliset etappiajot Helsinki-Vantaan alueella. Turun jälkeen mukaan mahtui myös yksi iltakisa Hyvinkäällä Bianchi-cupin maantieavauksessa. Siispä kymmenen kovaa starttia 23 päivän sisään. Voi olla, että tuleva kotiviikonloppu treenien merkeissä on tarpeen… Päätin etten lähde ajamaan LUP-tempoa ja istumaan autossa tuhatta kilometriä. Seuraavat startit ovatkin sitten 1,5 viikon päästä Tampereella 17.–18.5. (KK-kortteli lauantaina ja FUJI Peloton GP sunnuntaina).

Tarkoitukseni oli päivittää blogia kuvineen jokaisen kisaviikonlopun jälkeen, mutta kisareissulta palatessani alkuviikolla aina tärkeimmät hommat tehtyäni, aika onkin hujahtanut loppuviikosta ohjainpyörän pyörittelyyn auton nokka kohti jo seuraavia kilpailua. Viikon töiden lisäksi tärkeintä ovat olleet palauttavat harjoitteet, valmistavat harjoitteet, runsas uni ja riittävä ruokailu, niin kuin jokaisella amatööriurheilijalla kisakaudella lajissa kuin lajissa. 

Mutta miten se kisakauden alku on sitten sujunut? 

 

Turun kisat

Mallorcan leiri antoi mukavaa osviittaa, että jalat ja koneisto ovat kehittyneet lisää talven aikana. Kisat starttasivat kohdallani paremmin kuin itse oletin - tai ehkä muutkaan olettivat. Hyvin jatkuneet kisat osoittavat, ettei yksi kisa ollut vain sattumaa; hommia on tehty oikeaan suuntaan oikein. Turussa SK-muistoajoissa tuli voitto, sekä elämäni ensimmäinen podium-paikka maantiellä. Ajo oli muutenkin tiimimme kanssa mukavaa yhteispeliä kera Veera Väkevän ja Pia Humiston. Ajoimme irtiottajat kiinni tiiminä, ja jatkoimme vauhdinpitoa yhdessä, kunnes valtaosa tippui. Kisa ratkesi mäkikiriin, jonka aloitin aivan mäen alta sata lasissa runtaten. Oli mukanamme apuna myös CCH:n juniorimiesosastostamme Jonne Itkonen, joka auttoi kovastikin vauhdinpidossa 40 kilometrin matkan aikana. Sunnuntaina Jonnen ja NRW-tyttöjen yhteistyö jatkui Aurajoen varrella ajetussa TS-korttelissa, lopputulos itseni kohdalla oli tyytyä 4.sijaan, kun kolme naista (Laura Vainionpää, Rosa Törmänen ja Mirella Harju) ehti kiriä ohitseni maalisuoralla. Siinä itselläni suuri opettelu tällä kaudella: taktinen osaaminen ja sijoittuminen tärkeissä ratkaisun paikoissa. Turun tuloksia: SK muistoajo ja TS-kortteli. Lisää kuvia kuvagalleriassa.

Kuraista, lumista ja kylmää oli maantiekauden aloituksessa, Hhhrrr! Pia ja Sini :)

AHH Etapit

AHH Etappiajoissa 26.–27.4. hyvä meno jatkui; voitin kokonaiskilpailun sekä kaksi etappia kolmesta. Lentokone oli lennättänyt Lotta Lepistön juuri vasta etelästä, ja Lotta olikin vielä väsynyt prologissa. Alkukaudesta muutenkin jokaisen suorituskyky on vielä vaihtelevaa leiriväsymyksistä, ajomahdollisuuksista omalla paikkakunnalla yms. riippuen. Olin silti tyytyväinen 6,5 sekunnin kaulaani toiseksi tulleeseen, varsinkin kun lähdin toinen jalka maassa, kuin pikku tyttönä konsanaan liikkeelle, kun en tiennyt kuinka toimia elämäni ekassa prologissa. Muutaman tunnin päästä prologista starttasimme maantielle Miehet Kilpa-sarjan kanssa. Vauhti oli kovaa, keskari reilu 40km/h, mikä tiputtikin kierros kierroksella naisia matkasta. Harmittavasti Lotan linkku aukesi ja yksi kovaa vauhtia sietävä kirinainen tippui matkasta. Viimeisiin kahinoihin jäljelle jäimme kahdestaan Pia Pensaarin kanssa. Ja vein mäessä voiton. 

Kolmannelle etapille lähdin siinä asetelmassa, että minulle riitti saapua maaliin pääporukassa, ehjänä, niin ettei irtiottoja muilta tapahdu. Ja niin se etappi päättyikin. Lotta vei totutusti kirin. Itse saavuin maaliin pääjoukossa sen enempää kirimättä, jotta palautuisin mahdollisimman nopeasti taas treenikuntoon. Tässä 72km:n kovavauhtisessa lähdössä pysyi useampi nainen miesten matkassa maaliin. Tosin nyt oli epäonnea Pensaarilla, ja matka katkesi hetkeksi välinerikon takia. Lainapyörän Samulta saaneena Pia riuhtoi maaliin kokonaiskisan toista sijan täpärästi puolustaneena. Meidän NRW-tiimissämme toinen onnistuja oli Veera Väkevä, N18-sarjan naislupauksemme. Mutta muilla tiimistämme oli valitettavasti urheiluun välillä kuuluvia vaikeuksia, krampeista, kipeydestä, astmasta yms. johtuen. Se on urheilua, sille ei voi mitään… Päivän kunto ei aina voi olla parasta. 

Itse pidin kovastikin HyPy:n ja AHH-tiimin järjestämistä kisoista, reitit olivat mieleeni, (mäki on puolellani muutenkin monessa tilanteessa), sekä tietyllä tapaa tykkäsin ajaa miesten kilpasarjan kanssa. Oli erittäin hyvää harjoitusta ajaa kovavauhtiset maantiestartit hieman suuremmalla porukalla - vaikkakin kolareita sattui melko paljon ja rytinää kuului. Järjestelyistä itselläni ei ollut huomautettavaa, mutta myöhemmin maaliin saapuneiden naisten puolesta olisin toivonut liikenteenohjaajien ja muiden läsnäoloa loppuun asti.  

Lasit mätsää Kruunukatto Rush-Racing jätkien kanssa.;)

Naisten etappiajot

Heti AHH Etappiajojen jälkeisenä viikonloppuna jatkettiin oman seuramme järjestämillä Naisten kansainvälisillä etappiajoilla 3.-5.5. Ohjelmassa oli perjantai-iltana prologi Helsingin keskustassa Baanalla kunnon tuulitunnelissa. Lauantaiaamu starttasi Vantaan Seutulassa 20km:n tempokisalla ja iltapäivällä ajoimme 62km:n maantekisan. Neljäs ja viimeinen etappi oli sunnuntaiaamun Eläintarhan korttelikisa pisteajona. Tähän todella rankkaan kokonaiskisaan toi väriä ja mielenkiintoa Liettuasta saapunut naistiimi. Lisäksi mukana oli kansainvälisestikin kova pyöräilijä Sari Saarelainen (Faren Let's Go Finland). 

Joukkueenjohtajamme Sami pitää monesta asiasta huolen. <3 Vasemmalta Sami, Petra ja Jonne prologin verrttelyssä Baanalla. Kuva Jouni Kinnunen.

Historiaa! Elämäni ensimmäinen tempokisa tempopyörällä. Jouni huoltoautossa takana. Kuva Esko Lius.

Minulle viikonloppu toi monta uutta asiaa, kuten ensimmäistä kertaa kisaamista tempopyörällä prologin sekä tempokisan muodossa, elämäni ensimmäisen kriterium-muotoisen korttelikilpailun sekä kisaamista ekaa kertaa maantiepyörällä ulkomaalaisia vastaan. Varsinkin toiseksi viimeisellä (maantiekisassa) sekä viimeisellä etapilla (eläintarhan kriteriumissa) oli olo, ”me muut vastaan liettualaiset”. Baanan prologissa ja temmossa tosin kisattiinkin kelloa ja kaikkia muista vastaan. Prologiin 4. sijaan olin tyytyväinen, edessäni vain huippunaisemme Sari Saarelainen ja Lotta Lepistö sekä yksi liettualainen. Kuvia prologista Jouni Kinnusen ottamana. Lauantain tempoon en sitten ollutkaan kovin tyytyväinen; sija oli kohtuullinen, olin 7. ja aikakin ihan tyydyttävä. Ero etapin voittajaan eli Lottaan oli kylläkin suuri, 2 minuuttia, mutta Lotta-tyttö vetikin ihan superisti. Se mihin en ollut tyytyväinen temmossa, oli tilanteen hallitsemattomuus: en tiennyt lainkaan millä välityksellä kuuluisi ajaa maaston muotojen vaihdellessa, onko kampikierrokseni riittävä väsymyksen vallatessa (mittaristakaan en saanut responssia), onko asentoni edes sinne päin… Ja tulos oli ensikertalaisen mukainen. Uskon, että parannusta toimintaan tulee hurjasti, kunhan vain pääsen opettelemaan tuota tempopyörällä ajoa viikkotempoihin täällä Joensuussa; (itse asiassa kävin jo tänään kellottamassa ekat ajat).  

 

Verryttelyä teltoilla ennen lauantain maantiekisaa. Taustalla AHH-teamin tytöt ja etualalla NRW-teamimme tytöt.Kuva Esko Lius.

Väliaikalähtöisten etappien jälkeen maantie-etappi olikin aikamoista kyttäilyä. Siihen astiset kokonaiskisan sijat olivat niin, että Lotta Lepistö johti, Sari Saarelainen oli toinen ja liettualaisten naisten rivi sen perään. Seuraavat suomalaiset listassa olimme Emma Sten ja minä. Toisin kun oletimme, liettulaiset eivät laittaneet jonoa suoraksi ja alkaneet pitää kovaa vauhtia irtiotto kokeiluineen, vaan he hallitsivat vauhtia ensimmäisen kierroksen ajan, ajoivat systemaattisesti kaikki muiden irtiottoyritykset apukuskeilla kiinni. Kilpailu ratkesi kuitenkin Lotan kirivoittoon kahden liettualaisen edestä. Itse kirin vasta kuudenneksi. Yhteistuloksissa olin ennen sunnuntain kriteriumia 5. ja Emma Sten tippui välistä tuloksista maantiellä kaatumisen vuoksi.  

 

Maantiellä kyttäilyä. Kuva Ira Rissanen. (Ira, tiimimme ihana tempotykki, joka ei päässyt ajamaan sairastelun vuoksi.)

Sunnuntain kisa oli mitä mahtavin; ajoimme 18 kierrosta Eläintarhan vaihtelevaa reittiä, joka sisälsi myös hiekkatieosuutta. Maantiekisa vai cyklocross kriterium!? Minulla oli vielä hyvin energiaa, koska en temmossa ollut saanut itsestäni irti eikä maantiekisamme vauhti ollut tappavaa, enemmänkin palauttavaa (keskari 30km/h). Meinasin myöhästyä startista, kun en löytänyt wc:tä ja suoraan vauhdissa lämppävaatteet riisuttuani matka jatkui vauhtia pitäen heti paukusta. Olin tyytyväinen aktiiviseen ajooni ja alkukisan kiripisteiden napsimiseen. Harmittavasti emme kukaan reagoineet latvialaisen irtiottoon melko alkupäässä kisaa. Ja sitten kun siihen yritettiin reagoida, toimi muu latvialaisten tiimi erittäin hyvin tulppana edessä. Väsytin itseäni todella paljon vetäessä ja alkukisan kireissä, ettei minulla 8.-12.kierroksen aikana ollut lainkaan uskoa jaksaa vastata muiden rytminvaihteluihin. Olo kuitenkin parani 13.kierroksen kohdilla, eikä vauhdissa pysyminen ollut enää taistelua. Välikuolemasta siis noustiin. Ei se tosin irtonaistakaan ollut, enkä kyennyt lähtemään mukaan Sarin raivoisaan liettualaisen kiinniajoon. Minä ja Lotta siis jäimme liettualaisten tulppien kanssa kisaamaan. Kun laskeskelin, ettei minulla tällä ajolla sija parane, eikä huononekaan, yritin vain pitää vauhtia, jotta Lotalla olisi ollut saumaa pitää kokonaiskisan sijoituksiaan. Sari ajoi kuitenkin niin hyvin, että nappasi kokonaiskisan voiton liettualaisen tullessa toiseksi; Lotta jäi kortteliajon väsymyksensä takia kolmanneksi. Minä olin kriteriumissa pistellä kolmas ja kokonaistuloksissa pidin viidennen sijan. Viikonlopun tulokset täältä.

Antti Ruotsalon hienoa kuvaa Eläintarhan korttelissa.

Etappikisojen kokonaiskilpailun palkintojenjako. Kuva Antti Ruotsalo.

Kriteriumin palkintojenjako. Kuva Esko Lius.

 

Kiitosta järjestäjille ja huipputiimille 

Mahtavat ja mielenkiintoiset kisat kaikin puolin oli seuramme tehotiimi ja avuliaat talkoolaiset saaneet järjestettyä. Pia Humisto oli viikonloppuna tiimimme tähti, Pia oli yksi pääjärjestäjistä ja samalla silti kilpaili kisassa. Pia oli myös maantiellä irtiottosähikäinen. Pian lisäksi kisakauden startannut Anna Ronkainen osoitti kuinka taktisella osaamisella voi auttaa paljonkin muita. Kisakauden starttasi myös Iina Lumiaho, joka suoriutui triathleettina hyvin monista uusista asioista. Lisäksi tähtiä olivat juniorimme Petra Nurmi (polki huippuajan tempokisassa), Viivi Puskala (olisi ollut ajoillaan kelposijoilla jo Elite Naisissakin) ja Petra Rautiainen (osoittanut myös tuoreena uutena pyöräilijänä nuorta sisua, intoa ja tahtoa). Valitettavasti omat etappikisamme kesken joutuivat jättämään kapteenimme Riina Miettinen (lääkärin kieltämänä kurkunpään tulehduksen vuoksi) sekä Veera Väkevä (temmon jälkeen nousseen kuumeen vuoksi). Toipilailta hyvä päätös, koska tällä viikolla heillä onkin edessä Tanskan reissu ja Tour de Himmelfart naisjuniorimaajoukkueen kanssa. Riina huolehtii sekä naisten että juniorityttöjen maajoukkueista.   

Summa summaarum, tässä pikaista kisaraporttia ajetusta starteista. Onnistumiset ovat ruokkineet itsetuntoa, sisäistä vahvuutta sekä uskoa omaan valmennusfilosofiaani. Itseni valmentajana asiat ovat menneet ihan nappiin. Lisäksi on kiittäminen tähänastisista - ja varmasti tulevistakin onnistumisista, omaa tiimiäni, tiimikavereita, kapteeniamme Riinaa, joukkueenjohtajaamme Samia, monen monia ihania huoltajia, jotka kaikki neuvovat uutta untuvikkoa niin paljon kuin ehtiivät.<3 

Meillä on monipuolinen tiimi ja seura, lahjakkaita nuoria ja aikuisia paljon ja kokeneita konkareita ohjeistamassa.:)

 

 

Nyt unta kuulaan ja illan tempotreenistä palauttelemaan!

-Sini-